"Hyvin tehty, katteini!"
He eivät sanaakaan sen enempää haastelleet tuosta tapauksesta. He nyt jo perinpohjin tunsivat toinentoisensa, he kunnioittivat! toinentoistensa jaloa rohkeutta, merimieskuntoa ja jäykkää mielentyvenyyttä vaarassa. Pekka Nord pyyhkäsi nuttunsa hihalla muutaman suuren hikipisaran otsaltaan.
"Käskekää stevartin tehdä minulle virkistysjuoma, katteini; kuten tiedätte, minä en rakasta väkeviä juomia, mutta nyt on virkistävä naukku paikallaan", sanoi Pekka Nord.
Katteini suostui heti hänen pyyntöönsä.
Salaman molemmista takaa-ajajista näkyi nyt vaan Miranda tulevan saaristosta. Nähtävästi Dragon ei enää tietänyt minne Salama oli mennyt ja haki sitä vielä saaristossa. Tuo Salama, joka jo kaksi kertaa perinpohjin oli pettänyt Mirandan, onnistuisiko se vielä kolmannenkin kerran, johan se olisi kuulumatonta. Yritettiin kaikkia mitä purjeet ja höyry aikaan saivat, jotta saavutettaisiin Viipuria kohti pakeneva Salama, ja Mirandan miesten iloksi vähenikin vähenemistään näitten laivojen välimatka. Asia oli näet sellainen, että kun Salaman irtoantura oli särkynyt, sen vauhti väheni 9:ksi tai 9,5:ksi solmun väliksi, siis vähemmäksi kuin Mirandan, jonka kanuunat rupesivat tähtäämään kuulia Salamaan. Uhkapurjehtijan tila alkoi käydä arveluttavaksi. Painon keventämiseksi heitettiin pois ankkurit ja kettingit, vesiastiat työnnettiin mereen ja samoin veneet, paitsi yksi. Se kevensi laivaa ja vauhti lisääntyi vähän. Nyt oltiin jo niin lähellä satamaa, että linnoituksen ampumareiät olivat paljain silmin nähtävissä. Yksinäisellä karilla näkyi se vanha torni, jonka holveissa kitui ruhtinas Daniel Barinsky, hän, jonka katteini oli luvannut pelastaa. Milenius ajatteli sitä ja hymyili katkerasti. Oma ja laivansa pelastus oli enemmän kuin epätietoinen. Mirandan kuulat putoilivat jo aivan lähellä Salamaa. Pian ei enää ollut muuta tehtävää kuin antaa ampua itsensä upoksiin taikka antautua viholliselle. Äkkiä jouhtui katteinille tuuma mieleen.
"Luotsi", sanoi hän, "minä lasken suoraan Ravansaarelle ja laiva ajautukoon rantaan, se on ainoa keino välttääksemme nuoraa, sillä varmaan meidät hirtetään, jos joudumme vainoojiemme käsiin. Me ehkä saavutamme rannan ennenkuin sotalaivan kanuunat upottavat meidät syvyyteen."
Tyvenmielisenä siirsi luotsi tupakka mällin toisesta poskesta toiseen ja kääntyi perää kohden vieläkin katselemaan Mirandaa.
"Suunnataan suoraan Viipuriin, minne ei nyt enää ole muuta kuin 18 virstaa", sanoi hän tyhjentäen lasinsa pohjaan. "Teidän maljanne, katteini! Kun hätä on pahin, on apu lähin."
Katteini katsoi kummastellen luotsia. "Mitä tarkoitatte?" kysyi hän. Luotsi osotti kädellänsä Mirandaa. "Meille tuli ihan odottamaton apu", vastasi hän. "Näettekö, Miranda on pysähtynyt, miehet ovat köysissä kiinnittämässä sen purjeita, sen veneet ovat lasketut vesille, ja se kaikki tietää sitä, että korvetti on tarttunut vedenalaiseen helvetinkoneesen, jommoisia on laskettu sinne tänne tähdellisimpäin satamain suihin turmelemaan niihin pyrkiviä laivoja. Nyt saamme mennä vallan mukavasti loppumatkamme."
Totta olikin mitä luotsi sanoi. Miranda oli arvaamatta törmähtänyt torpedoon. Korvetti sai kovan tärähdyksen niin että osa kannenpäällisiä rakennuksia särkeytyi, kuulat poukkoivat kehistänsä ja itse laiva sai tuntuvan reiän, josta se rupesi vuotamaan. Väestä ei kukaan vahingoittunut. Veneet laskettiin vesille, jotta jos mahdollista torpeedo saataisiin ylös.