KAHDEKSAS LUKU.
Salaman tulo Viipuriin. — Kenraali Streboff. — Santta Annan torni. — Salaman katteini ei saakaan luvattuja kymmentätuhatta ruplaa, mutta rahtinsa maksuksi ottaa hän valtiovangin.
Siitä hetkestä kuin Salama tällä viimeisellä erällä nähtiin merellä, oli Mirandan päällikkö ja upseerit, mutta eteenkin luutnantti Cutler ankaran innokkaasti ajaneet uhkapurjehtijata. Koston hetki oli lyönyt ja Cutler oli takaa-ajossa oikein kiihkoisa. Ilkeä pursuri herra Jones oli saanut tietää syyn, minkä vuoksi luutnantti vihasi uhkapurjehtijaa, ja hän käytti kaikkia tilaisuuksia ivataksensa Cutleria ja saadaksensa hänet raivoon. Jones ynnä tohtori ja vanhin aliupseeri herra Studart olivat asettuneet laivan perään katsellaksensa ajoa.
"Kylläkai Cutler nyt antaa höyrypannujen haljeta kun hänellä on toivo saada otetuksi se mies joka on tehnyt hänelle hauskimman kepposen minkä eläissäni olen kuullut", sanoi Jones seurakumppaneillensa. "Minun olisi pitänyt saada nähdä hänet silloin kuin hän silmittömästi rakastuneena suuteli merimiehen kättä. Ha, ha, ha, minä oikein pakahdun naurusta joka kerta kuin sitä ajattelen. Oikein oiva mies, tuo Cutler; hän on hankkinut minulle hyvin monta naurujuhlaa. Mieleni tekisi päästä sen hauskan uhkapurjehtijan tuttavuuteen."
"Toivonne käynee kylläkin toteen", vastasi lääkäri, Farnham. "Hän kai saaristossa juoksi uuvuksiin ja on nyt väsyksissä. Tällainen kilpa-ajo on täysin yhtä hauska ja viehättävä kuin kilpa-ajot Epsonissa tai Derbyssä. Kymmenen puntaa lyön vetoa, Jones, että uhkapurjehtija tunnin kuluttua on vankimme."
"Cutler on syntynyt huono-onniseksi ja minä panen vastaisen vedon" vastasi pursuri. "Uhkapurjehtija ei ole väsynyt, hän vain juonittelee. Sen saatte nähdä, että hän vieläkin näyttää ystävälleni Cutlerille pitkää nenää."
Jones oli tuskin ennättänyt lausua tämän salaisen toivonsa, kun jo Miranda tarttui torpeedoon, sillä seurauksella kuin vasta kerrottiin. Osa miehiä kaatui kynsillensä laivan kannelle. Aliupseerin koivet nousivat pystyyn ja lääkäri poukahti Joneksen syliin.
"Mitä tuhattulimaista tämä on?" huusi lääkäri säikähtyneenä.
"Se nyhjäys siirsi teidän kymmenen puntaa minun taskuuni", vastasi Jones, silittäen punottavaa nenäänsä. "Sanoinhan minä että Cutler'illa on huono onni. Ei hän tällä kertaa sitä huvia saa, että pääsisi kostamaan uhkapurjehtijaa käden suutelemisesta."
Tapahtumasta oli säikähdys laivassa yleinen. Kone pysäytettiin heti paikalla ja veneitä pantiin varovasti koettamaan saada torpeedo ylös. Varovaisuutta siinä tarvittiinkin, se tiedettiin jo siitä onnettomuudesta, minkä samanlainen torpeedo oli tehnyt Exmouth nimiselle englantilaiselle laivalle. Mainittu laiva oli näette Kronstadtin vesillä tarttunut samanlaiseen helvetinkoneesen. Torpeedo oli tuotu kannelle, muuan merimies nosti sen ja piti sen käsissänsä, joll'aikaa amiraali Seymoyr tarkasti sitä, mutta miten hän pitelikin tätä salaperäistä konetta, tuli hän sulkeneeksi jonkun putken ja koko kummitus räjähti heidän keskellänsä. Amiraali pääsi palohaavoilla kasvoissa ja toisen silmän vahingoittumisella, mutta eräälle toiselle kävi pahemmin. Erään upseerin molemmat kädet paloivat pahasti ja hänen toinen jalkansa repäistiin pois. Ihmeellistä oli, että ensin mainittu merimies, joka piti konetta, ei saanut pienintäkään vammaa.