Se torpeedo, johon Miranda tarttui, saatiin onnellisesti ylös ja sitä katseltiin tarkoin.
Miranda laivalla oltiin iloisia, kun oli päästy kovemmasta pahasta. Salamaa ei nyt enää kannattanut ajaa takaa ja Cutler sai sanomattomaksi harmiksensa nähdä miten hänen vihollisensa liehuvine lippuineen höyrysi Viipurin satamaan.
"Toivotan parempaa onnea toisten, herra Cutler", sanoi lohduttaen, katteini Hall ensimäiselle luutnantillensa. "Eihän helvetinkoneita aina apuna ole. Luotetaan me Jumalan apuun ja siihen, että tuo rohkea uhkapurjehtija kerran joutuu käsiimme ja saa rangaistuksensa Englannin lipun pilkkaamisesta."
"Amen, niin tapahtukoon", ajatteli Cutler, vieläkin kerran luoden silmäyksen viholliseensa päin, jonka runko nyt näkyi vaan pienenä mustana pilkkuna syvällä satamassa.
Viipurin kaupunki on 12 virstan paikoilla satamasta ja siellä käydään vilkasta puutavara kauppaa. Kaupungin asukkaat tervehtivät uhkapurjehtijaa yhtä suurella, milt'ei suuremmalla riemulla kuin helsinkiläiset tai lovisalaiset. Vaino, jota se oli kärsinyt, se nero, millä katteini oli pelastanut laivansa ja se huono onni, mikä oli kohdannut Mirandaa, tuota vihattua englantilaista, kaikki tuo kiihotti väestön riemua oikeaksi raivoksi. Katselijat ihan piirittivät Salaman ja missä vain tavattiin joku sen miehistä, oli se kadulla tai muulla, osotettiin sille suosiota. Linnoituksen komentaja kenraali Streboff lähetti yhden ajutanteistansa onnittelemaan Salaman katteinia ja kutsumaan häntä seuraavaksi päiväksi kenraalin luokse päivälliselle.
Sotapäällikkö asui linnassa. Kun katteini oli kutsua noudattaen sinne saapunut, vastaanotti kenraali rouvinensa hänet hyvin kohteliaasti. Pieni joukko vieraita, enimmäkseen sotaherroja, oli niinikään kutsuttu vieraiksi ja isäntä ylisti katteinia siitä että oli päässyt vainoojittensa käsistä. Hän sanoi saaneensa kirjeen eversti Sudoroff'ilta Lovisasta, joka oli hänelle antanut tiedon Salaman tulosta ja mitä lastia sillä oli.
"Te olette monipuolisesti tervetullut tänne", sanoi kenraali, "sillä linnan varat ovat kovasti kuluneet niin että lisäys oli tarpeellinen. Sitä paitsi odotamme joka päivä liittolaisten laivaston ryhtyvän rynnäkköön. Hekin ovat tervetulleet ja me otamme heidät parhaalla tavalla vastaan. Vihollistemme raakalaistapainen käytös useammissa Suomen varustamattomissa rantakaupungeissa, missä he ovat polttaneet ja ryöstäneet yksityisten tavaraa, on suuresti yllyttänyt Suomen asukkaita. Muun muassa ovat he polttaneet turvattoman Raahen, Oulussa panneet tulta laivarakennusaineisiin ja tervaan. He ovat, kuten sanoin rosvoja ja murhapolttajia."
Kenraali puhui äreästi ja hätäisesti. Hän oli pitkä ja laiha mies, lyhyttukkainen ja pienet viiksensä kuin harjakset. Päivällisateria oli herkullinen; kenraali ja rouvansa olivat vieraanvaraiset. Pöydästä noustua viittasi kenraali katteinille seuraamaan häntä erityiseen huoneeseen. Sinne tultuaan lausui kenraali:
"Huomenna lähetän väkeä purkamaan lastinne, ettehän sitä vastustele."
"Enpä suinkaan, kun vain te, herra kenraali, ensin suoritatte minulle luvatun rahdin 10 tuhatta ruplaa."