Kun Milenius heräsi, oli aurinko laskemaisillaan. Meren puolisesta ikkunasta tuli auringon valoa tuohon kolkkoon suojaan ja teki sen hauskemman näköiseksi. Bestysjeff tuli, toi vangille herkullisen aterian, minkä kenraali oli lähettänyt, ja kirjeen Willneriltä, joka ilmoitti, että sotamiehiä on asetettu laivaan ja että sitä ruvetaan huomispäivänä purkamaan. Väkivalta väkivaltaa vastaan olisi ollut sula hulluus Muutamalta Suomen sotamieheltä oli Willner kuullut, mitä katteinille oli tapahtunut. Bestysjeff kertoi vielä että ruhtinas oli saanut katteinin kirjeen ja siitä kovasti ilostunut sekä että hän oli se henkilö, joka oli liikkunut linnan pihalla. Kasakka sanoi tornin meripuolella olevan portin, jota sanottiin vesiporaksi, sen kautta oli pako tehtävä. Portti oli ilman lukkoa ja siis helppo avata. Bestysjeff uudisti lupauksensa vankasta rehellisyydestä ja kuuliaisuudesta. Kun nyt oli tilaisuus paeta ja päästä kotimaahansa, oli hänen entinen pontevuutensa palannut ja hän oli valmis panemaan alttiiksi mitä hyvänsä oman vapautensa ja Barinskyn vapauttamisen eteen.
"Mutta minulla on vieläkin jotain kerrottavaa", sanoi kasakka. "Hetkinen sitten olin kokemassa pyydyksiäni, joilla pyydän kaloja vanhalle Augustoff'ille. Silloin näin suuren höyrylaivan tulevan ulapalle ja ankkuroivan Uuraansaaren eteläpuolelle. Lipussa olevasta kuvasta tunsin sen englantilaiseksi sotalaivaksi, siis meidän ja teidän viholliseksi. Varmaan hän vartijoitsee teidän laivaanne, vai miten?"
Katteini luki vielä kerran Willnerin kirjeen ennenkuin vastasi kasakalle. Harmin ja vihan puna nousi merimiehen otsalla ja poskille. Venäläisiä auttaaksensa hän oli uskaltanut hyvin paljon. Streboff'in käytös oli hänen mielestänsä niin ilkeä ja katala, että hänessä syntyi mitä rohkeimpia kostontuumia. Erittäin tärkeä oli hänelle se, mitä Bestysjeff äsken oli sanonut, ja muutaman minuutin mietittyänsä sanoi hän kasakalle puolikuiskaten:
"Bestysjeff, sinä olet ollut sotamies, olet katsonut surmaa silmiin, olet uskalias, tahdot päästä vapaaksi ja kostaa! Sano, suostutko yhtymään rohkeaan toimeen, silloinpa me kostamme Streboff'ille, pelastamme Barinskyn ja teemme vielä sen lisäksi vihollisellemme aika kiusan, sano suostutko siihen?"
Kasakan silmät leimahtivat. Aron pojan kuuma veri oli alkanut kiehua; hän vastasi.
"Puhukaa, herra, olen valmis mihin hyvänsä."
"Meidän on pakeneminen jo parin tunnin kuluttua. Te ette karkaa kahden, vaan minä tulen kolmanneksi. Me otamme sinun kalastusveneesi. Tornista päästyämme soudetaan suoraan englantilaisen laivalle."
"Teidän vihollisenne, englantilaisen käsiin", kuiskasi kasakka hämmästyen. "Mitä ajattelettekaan herra?"
"Loistavaa kostoa Streboff'ille ja saada laivani lastineen takaisin", vastasi katteini. "Etkö luulee, että jos englantilaisen saavat kaikki ne sotatarpeet, mitkä ovat laivassani, he sen palkaksi laskevat minut ja laivani rauhaan? Etkö luule heidän osottavan kiitollisuutta, kun mikä riistän heidän vihollisiltaan puolustus-tarpeita? Huomaan sinun epäilevän, mutta jääköön se asia minun haltuuni, kyllä minä toimin niin että saavutan tarkoitukseni."
"Mutta te unhotatte vanhan linnanpäällikön, Petrovits Augustoff'in, hänet, joka valvoo kuin lohikäärme kätkettyä aarretta", jupisi kasakka.