"Enpä unohdakaan, häntäkin olen ajatellut. Onhan Streboff lähettänyt herkullisen päivällisruoan sekä runsaasti viinaa ja viiniä. Aseta ruoat pöydälle ja mene sitte kutsumaan se vanha harmaaparta osalliseksi. Sellaista kuin minä tarjoon, ei lähde Santta-Annan keittiöstä. Sill'aikaa kuin me syömme, juomme ja tarinoimme, viet sinä veneesi vesiportille ja kun näet minun siirtävän lampun vasempaan ikkunan loukkoon, saatat sinä ruhtinaan vankilastaan, tulet sitte tänne ja viet minunkin veneesen. Silloin nukkuu Petrovits Augustoff niinkuin hyvä lapsi. Joudu kutsumaan häntä tänne."
"Teidän ehdotuksenne on melkein uhkarohkea, mutta kun te uskallatte henkenne, olisin minä katala, jos en tekisi samoin", vastasi kasakka. "Nyt menen päällikön luokse ja sitte valmistan pakomme. Vesiportin puolisella linnan sivulla on vartijana silmäpuoli Strelin; hänen toinen silmänsä puhkaistiin kerran tappelussa. Minä hankin hänelle viinapullon kumppaniksi, kyllä hän sitte ummistaa toisenkin silmänsä."
Asetettuansa ruoan pöydälle ja sytytettyänsä öljylampun, kasakka lähti suojasta. Oli jo hämärä; linnan eri kulmilta kuului vartijamiesten huudot, että kaikki oli kunnossa. Katteinin sydän sykki levottomuudesta.
"Kunhan vain ei nyt olisi tapahtunut mitään sellaista, mikä estäisi päällikköä tulemasta tänne", jupisi katteini. "Minun jäi saamatta kymmenen tuhatta ruplaa rahtimaksua, mutta jos toimeni menestyy, saa tuleva appini, patruuna sen summan sijaan kirjottaa tilikirjaansa, että minä rahan arvona otin venäläisiltä yhden valtiovangin ja yhden kasakan sekä sovitin englantilaiset uhkapurjehtijan kanssa."
Kun hän mietteissään oli päässyt näin pitkälle kuului raskaita askeleita ulkoa, oven rautapönkkä aukaistiin ja katteinin sanomattomaksi iloksi näkyovessa Petrovits Augustoffin punertava muoto ja harmaat viikset.
"Tässä nyt olen veikkoni", huudahti vanha päällikkö, syleillen katteinia ja suudellen häntä molemmille poskille. "Mitä näenkään? viiniä ja hyvää viljaviinaa, tuoretta sammin mätiä Volgasta, paistia, lohta ja siihen sipulikastetta. Hm, jopa nyt jotakin Kiitos, veikkoseni, kohteliaisuudestasi."
"Teidän kanssa seurusteleminen on suurin iloni", vastasi katteini kohteliaasti. "Vangittu merimies on kuin vangittu lintu. Minun tuli yksinäisyydessäni ikävä. Tulkaa istukaamme pöydän ääreen ja pannaan kenraalin herkut kulumaan."
YHDEKSÄS LUKU.
Kissan maatessa tanssivat hiiret pöydällä. — Jopa itse Froubrigdekin kunniottaa uhkapurjehtija-katteinia. — Yöllinen hyökkäys. — Kaksi vihollista parhaimpina ystävinä. — Salama vie katteininsa onnellisesti kotiin ja uhkapurjehtija menee täysin purjein avioliiton satamaan.
Katteini ja hänen vieraansa istuivat pöytään, lasit täytettiin ja Milenius kilisti Santta-Annan komentajan kanssa, toivottaen häntä tervetulleeksi.