TRISTAN.
Ma tarkotan,
Ett'.. että löytyy kappaleita, joita
Vaan väristänsä erottaapi, niin
Kuin monet kukkaslajit, monet aineet.
JOLANTHA.
Niin laadun, kaavan suhteen, arvelet
Sa. Eikö niin?
TRISTAN.
Ei, sit' en tarketa.
JOLANTHA.
Ja onkos kukkaa työläs tuntea?
Juur' hento, pehmyt, uhkea on ruusu,
Niin hieno tuntea, kuin ilman henki,
Ja lämpöinen kuin sekin kesä-illoin.
Neilikka onko ruusun kaltainen?
Sen tuoksu päätä huumaa, kuin tuo viini.
Jot' annoin sulle. Entäs kaktus? Eikö
Sen piikit tunnu niin, kuin vastatuuleen
Jää-siitehessä astuisit?
TRISTAN (erikseen).
Oi kummaa!
(Ääneen.)
Sanottu eikö ole teille, että
Kaikk' kappalehet voipi erottaa
Etäältä kautta… näön, näkemällä?