JOLANTHA (vähän viivähyksen perästä).
Kuink' kauheasti puhua sa taidat.
Milt¹ oot sa mestarilta taidon saanut
Noin viehätellä lauseill' oudoilla?
Minusta on, kuin yksin astuisin
Mä tietä, joll' en ollut ennen koskaan.
Mut kaikki, kaikki, mitä lausut, sentään
Taivaalliselta, herttaiselta kuuluu.
— Puhuppa taas. Ei, ällös puhuko!
Suo ennen mielessän' mun kuuleskella
Sanoja noita, joita lausuit, joista
Yht' aikaa riemastun ja huolestun.
(Jauffred tulee äkisti sisään.)
JAUFFRED (erikseen Tristanille).
Miesjoukko, näin mä, kaukaa lähenee.
Ja huomatkaas, ett' yksin oomme vaan.
TRISTAN (Jolanthalle).
Nyt, jalo neiti, lähteä mun täytyy.
JOLANTHA.
Voi! Miksi lähdet pois?