Oi isä! sanat kummat, mulle oudot.
Maailman rakennus, minlaisena
Se lähti Luojan kädestä, vai tuot' en
Ois tuntenut? se mult' on suljettu?
Kuin niin sa sanot? Enkö siis ma tunne
Luojaani mailman rakennuksest'? Ei!
Siis tuulen väkevyys, sen vieno löyhkä
Ja lämpö, kautta maan kun leviää se,
Ja luonto maan, sen voima kukat, kasvit
Hedelminensä kasvatella, eikö
Metalli, kivi, eikö virran vyöry
Ja lintuin kuorilaulu tuonut ilmi
Luojaani mailman rakennuksessa?
Ja enkö ole sulta, kaikilta,
Jotk' ovat mulle kalliit, saanut tietää
Luojamme tarkotusta mailman suhteen?
Hänenpä tahtons' ilme itsekin
Ma oon. Jos minne käännyn: koko luonnoss',
Omassa itsessän' ja muiden lauseiss',
Äärettömissä jaksoiss' aatteiden,
Kaikissa kohtaa mua sama ääni.
Julistain Jumalaa ja maailmaa.
KUNINGAS (erikseen lääkärille).
Ah, Ebn Jahia! sulo-uskon tuon
Me oomme häirinneet!
JOLANTHA.
Ja selko mulle
Nyt tehkää: silmän näkövoimall' oon
Mä ymmärtävä mailman. Äskeinen
Tuo outo, jonka puhe syvälle
Mun mieleheni painui, näöstä
Myös hänkin puhui. Mitä siis saan nähdä?
Oi, isä! voinko nähdä hänen äänens',
Mi riemuin, huolin sydämeeni koski?
Mä silmin näenkö satakielen laulun,
Jot' usein miettinyt ma oon ja turhaan
Koetellut aatteissani seurata?
Sen laulu onko kukka, jonka tuoksun
Ma tunnen vaan, mut en sen kasvua,
Ei lehdykkää, ei kantaa?
KUNINGAS.
Lapsi armas!
Mua surettaa jok'aino kysymykses.
Sa tietäös: mull' ompi toivo.
On toivo, joka, piti tähän asti
Isääsi voimass', että näkö voidaan
Sinulle antaa, että silmäs taas
Voi aukeentua valon sätehille.
Opettajas, sun ystäväsi Ebn
Jahia, lääkärinä kauan on
Jo valniistaunut siksi hetkeks', jonka
Hän myöteljääksi ennusti. Nyt on.
Laps' armaisin, se tullut. Hänen haltuun
Hä itses anna. Hänen kanssaan käyt
sä sisään. Marthan myötänne mä lasken.
Sä ensin menet tainnoksiin… ja sitte,
Jos taivas sallii, heräjät sä, lapsen' —
(Keskeytyy.)
JOLANTHA.
Mik' on sun? Miksi kätes vapisee?
Oi isä, etkö riemuitse, ett' on
nyt hetki tullut, jota kauan varroit?
Pelkäätkö, ett' ei tämä onnistu?
Mut enkö sentään jää mä ainiaaksi
Sun tyttärekses, jota rakastat,
Jok' iloitsee sun rakkaudestas,
Osaansa tyytyväisnä —? Laske siis
Nyt mua menemään.