NAINEN (huomaa lapsenvaatteet ja huudahtaa Agnekselle):
Anna mulle rikkaudestas!
AGNES.
Rikkaamp' olet kurjuudessas!
NAINEN. Olet vallan niinkuin muut, sanarikkaat suurisuut!
BRAND (lähestyy).
Mitä tahdot, ilmaise!
NAINEN. Pappia en etsine! Ennen lähden ulkoisalle kuin ma taivun saarnas alle; ennen riennän pakohon, etsin kovan kallion, jolle kuolla lupa on, kuin Ma kuulen rangaistusta hältä, joka pirun keksi. Mitä voin mä, miesi musta, että jouduin tämmöiseksi?
BRAND (hiljaa). Naisen ääni, kasvot nää lailla aaveen peljättää!
AGNES. Nyt on kylmä jouluyö, — lämmittele rauhassa! Jos on nälkä lapsella, syötä häntä, itse syö!
NAINEN. Mustalainen tääll' ei saa lämmön luona istahtaa. Meill' on maantiet laveat, ahot, metsät, kukkulat; matka eessä ain' on meillä, talot, tuvat taas on teillä. Pois mun täytyy salamana, oon kuin koirain ajamana! Vouti näät veis vankilaan, jos mun kiinni saisi vaan.
BRAND.
Ollos rauhassa sä täällä.
NAINEN. Kun on muka katto päällä? Varmempi on talviyö, rautoihin ei meitä lyö. Vaaterievun kumminkin lapsen suojaks tahtoisin! Vanhin veli näät se konna, riisti rievun lapseltain yöllä niinkuin varas vain. Nyt on raukka alastonna, — tuulen tuoma lumiräntä pieksää vallan ihoon häntä.