BRAND. Täyteläisiks en nyt heitä näy mä saavan säveleitä. Soitto soi kuin parahdus! Koko kirkon holvitus ihmisäänen soinnun lainaa, jota seinät raskaat painaa, urut parkuu, vaikeroi niinkuin kirstustansa vainaa. Koittakoon ken vielä voi, urut eivät enää soi. Tahdoin äsken rukoella; mutta ääni särkynyt huusi kellon voihkehella, joka, railo kupehella, tuskissaan ois ähkynyt. Näytti niinkuin Herra ois itse ollut kuorissaan, josta torjui vihoissaan rukouksen luotaan pois! — Suuren teen ma temppelin, niinhän silloin lupasin; vanhan kaataa, hävittää, sen ma kyllä uskalsin. Nyt on valmis templi tää. Kuulin siellä äsken juuri huudettavan: "kuinka suuri!" — Kumpi oikein näkee? Tokko he vai minä lienen sokko? Onko tuo se suuri suoja, joksi sen ma tahdoin kerran? Muuttikohan sinne Luoja, uusi henki uuden Herran? Tuommoisenko templin kuvan näin ma suurra kohoutuvan, sen kun hengen silmilläin yli ihmishuolten näin? — Hm, jos Agnes luonain oisi, toisin täällä olla voisi; hän se pienen aateloi, epätoivon poistaa voi, taisi taivaan sekä maan saada yhteen sulamaan. (Huomaa juhlavalmistukset.) Liput, tangot, köynnökset! Koululla jo lauletahan; kansa tulvaa pappilahan, mua tähtää katsehet; — entäs kultakirjaimet! Herra valo suo ja auta, tai mun nielköön maa ja hauta! Juhla kohta avataan; kaikki miettii pappilaan, pappi heill' on suussa vaan! Heidän mietteitään ma pelkään, sanat on kuin kirvellys; niinkuin jäinen virta selkään käypi heidän ylistys. Oi jos vois, niin, oi jos vois päästä piiloon täältä pois, vaikka sutten suu se ois!
VOUTI (tulee täydessä univormussa ja tervehtii säteillen tyytyväisyydestä).
Siis nyt on vihdoin sunnuntai, työviikko raskas lopun sai, nyt purjeet alas lasketaan ja pyhän lippu nostetaan; nyt tyytyväisnä käydä voimme ja nähdä, mitä ahkeroimme. Siis onneks, onneks olkohon, nyt kuulu teidän maine on! Niin aivan heltyy sydän mun, mut riemu sentään vallan saa! Vaan entäs te —?
BRAND.
Ma tukehdun!
VOUTI. Se tunne täytyy karkoittaa. Nyt saarnatkaa te, että paukkuu, ei haita, joskin hiukan haukkuu. Näät kirkko kaikaa sillä lailla, ett' on se korviansa vailla, ken kuulle ei, —
BRAND.
Soo?
VOUTI. Sehän niin myös vaikutti jo rovastiin. Ja sitä tyylin kauneutta ja muotoviivain muhkeutta. —
BRAND.
Sen tekin näitte?
VOUTI.
Minkä niin?
BRAND.
Se vaikuttaa kuin ois se suuri!