VOUTI. Sen suuruushan se onkin juuri, mi vaikuttaapi katsojiin.
BRAND.
Se suuri on? Sen nähdä voi?
VOUTI. No, se on suuri, lempo soi! Se liian suuri meille on. Mä tiedän, että etelässä on suuret mitat käytännässä; vaan meitä täällä perukoilla ja karumailla, kallioilla ja rintehillä vuoriston se suuruudella peljättää!
BRAND. Niin on se, totta tosiaan, uus valhe vanhan sijaan vaan.
VOUTI.
Häh?
BRAND. Meidän työstä kansa rakas nyt vaihtoi muistomerkkein tai'an ja uskoo viisiin nykyai'an. Ol' ennen kirkko "kunniakas"; nyt on se heistä liian suuri — ja siinä valhe onkin juuri.
VOUTI. Tuot' en ma saata ymmärtää; se hullun nimen multa saa, ken kaipaa vielä suurempaa.
BRAND. Ma tahdon kunkin tuntohon, ett' templi nytkin pieni on; se valhe on, jos tuota peittää.
VOUTI. Ei, moiset houreet täytyy heittää Miks sitä vielä halventaisi, min itse teetti vaivallansa? nyt riemuitsevi koko kansa; on kaikki heistä rikkahinta ja työtä suurta, loistavinta; — näin luulla miksi ei se saisi? Ken hennois heitä kiihoitella ja soihdun kanssa kidutella, min hoito tietymätön on? Näät kaikki riippuu uskostamme. Tuo templi, meidän rakentama, jos pieni on, on vallan sama, kun kansa saatiin uskohon ja suureks uskoo kirkkoamme.
BRAND.
Niin, sama oppi aina vaan!