VOUTI. Ja tänään täällä juhlitaan; on kaikki meidän vieraanamme. Se huonon nimen varmaan saisi, ken ilon täällä masentaisi. Ja teidän itsennekin tähden en soisi kaiken kansan nähden tuon luulon kuorta puhkaistavan ja pienuudesta haastettavan.
BRAND.
Ja miks ei?
VOUTI. Kirkkoneuvoston on päätös: teille lahjamalja on annettava tänään juuri; sen kirjoitus on pelkkä nalja, jos kirkko ei lie kyllin suuri; ja runo, joka tehty on, ja puhe, juhlaa varten tullut, — nää kumpikin ois yhtä hullut, jos kirkon suuruus tingitään. Siis teidän täss' on taivuttava ja pystykorvin kuunneltava.
BRAND. Jo ennen tunsin rinnassain: on juhla valheen vuoksi vain.
VOUTI. Vaan, suuri Luoja, mihin teillä on moisin sanoin aikomus? Mut että yhtyis mielet meillä, te kuulkaa toinen todistus; — ja tämä selvää kultaa on: te omistatte — tiedän, miksi — nyt esimiesten suosion: on teidät tehty — ritariksi! Ja tänään, risti rinnan päällä, te käytte kaiken kansan nähden.
BRAND. Ma kärsin toisen ristin tähden, se mulla ennestään on täällä.
(Vie kätensä sydämmelleen.)
VOUTI.
Teit' eikö valtaa liikutus,
kun moisen armon merkin saatte?
Te ootte kumma arvoitus!
Mut, Herran tähden, aatelkaatte —
BRAND (polkee jalkaa). On puhe tässä joutavinta, ma teille aikaa tuhlaan vaan; — mun sanoistani hituisinta te ette äkkää kumminkaan. En sitä tarkoittanut tällä, ma mitä mittaan kyynärällä, vaan sitä, joka heijastaa ja sielun jäätää, liekkiin saa, mi viihtyy unelmoiden mailla ja nostaa tähtitaivaan lailla — — en jaksa enää! — menkää pois! — ja tuosta muille puhukaa. —
(Poistuu kirkolle päin.)