VOUTI (itsekseen). Ken ymmärtää nyt tuota vois! On suuruus, joka heijastaa ja jot' ei mittaa kyynärällä ja joka nostaa jäätämällä? Ja tähtiyö? Hän sanat löytää! — Lie pappi syönyt viinapöytää! —
(Poistuu.)
BRAND (Brand tulee alas kenttää). Näin yksin mailla autioilla en ollut ennen milloinkaan; he vastailee vain fraasiloilla ja täyttää korvat loruillaan. (Katselee sinne päin, minne vouti meni.) Tuon murskaisin ma kengälläin! — Kun katsettansa ylöspäin ma koitan nostaa konnantöistä, niin sielustansa ryönää öistä hän viskaa vasten silmiäin! — Oi Agnes, miks' et kestänyt? — nyt olen leikkiin väsynyt, miss' sodan voitto turhaa on. — Niin, yhden työ on toivoton!
ROVASTI (tulee). Voi lapsukaiset, lauma heikko! Ei, anteeks suokaa, virkaveikko! Näät juhlat, saarnat, kaikki nää mun järjen vallan himmentää; ma saarnan ulkoa jo taisin, vaan nyt ma alust' alkaa saisin. Mut kyllin siitä. — Kiitos teille, te murtajamme vanhan jään, tien uuden näytitte te heille, ja mikä horjui ijästään, sen teitte uudeks, suureks meille!
BRAND.
En suinkaan.
ROVASTI.
Kuinka tarkoititte?
No, mitä puuttuis tästä sitte?
BRAND. Uus henki uuteen asuntoon ja mieli puhdas muuttakoon.
ROVASTI. Se tulee vallan itsestään. Uus templi kaariholvineen ja voimakkaine valoineen saa heidät kyllä peseymään. Ja mikä kaunis kaikukin! Se antaa pontta sanoihin ja kaksinkertaiseksi näin se lisää uskon vähintäin. Niin, tuloksista semmoisista ei kaupungeista suuremmista lie viestit usein tulleet meille. — Ja tästä kiitos yksin teille. Ma kiitokseni nyt jo kannan näin ennen juhla-atriaanne; ja toisten tehtäväksi annan siis laulaa työtä, kunniaanne; sen tehkööt voimat nuoremmat ja varsinaiset puhujat. — Vaan kuinka kalvas, veikko kulta!
BRAND.
Jo ammoin voimat uupui multa.
ROVASTI. Niin, niin, ei voimat silloin säästy, kun yksin kaikki toimittaa. Vaan nythän raskaimmast' on päästy ja kaikki poutaa ennustaa. Siis hätä pois! On enteet hyvät! Ja muualtakin sadottain nyt juhlavieraat keräytyvät; te menkää itsehenne vaan: ken meistä saarnalahjoiltaan ois vertaisenne? Avosylin on virkaveljet vastassanne ja suusta kunkin kuulijanne nyt teille kaikuu kiitos ylin! Ja työnne, tehty kunnialla! Ja juhla täällä taivas-alia! Ja päivän teksti juhlallinen! Ja entäs juhlapäivällinen! Ma kävin äsken pappilassa, miss' oltiin juuri leikkaamassa, hm! — vasikkata juotettua. Se oikein hämmästytti mua ja vesiheran suuhun nosti: niin, oli sillä kyllin vaivaa ja sai se kaikki kätköt kaivaa, ken täältä moisen hiehon osti, kun liha kuusi markkaa maksaa! Ei kuultu ennen moista taksaa. — Mut mull' on muuta asiaa.