MUITA ÄÄNIÄ.
Aukaiskaa!
ROVASTI (joukon keskeltä).
Vouti, mun he rutistaa!
VOUTI.
Min' en mahda mitään heille!
KOULUMESTARI (Brandille). Vallan antoi Luoja teille. Rauhoittaos kansan mielet! Mitä täällä aiotaan, suurta lie tai — pahaa vaan, niinkuin kuiskii kurjat kielet?
BRAND. Oi, siis nostaa vihdoinkin myrsky kansan untelon! Vaalin hetki tullut on! Uutta täysin tahtokaa, — kaiken lahon nielköön maa, — että holvit temppelin nousee kaarin mahtavin!
VIRKAMIEHET.
Pappi raivoo!
PAPIT.
Hullu mies!
BRAND. Se ma olin, Herra ties, kun ma teidän tahtovan luulin totta taivahan! Se ma olin luullessani teihin voivan Jumalani tinkimällä yhdistää. Vanha kirkko oli pieni — näin mun kulki aatetieni: kahta suurempi — jo riittäis; tämänlainen — suurta siittäis! Miks en silloin nähnytkään: kaikki tai ei mitäkään. Kuljin tietä tinkivää; — Herra nyt mun havahutti, pasuunaansa puhallutti — niinkuin eessä Nathanin David muinoin, vapisin, kalpeana kuuntelin —; pois nyt kaikki epäilys. Saatana on tinkimys!
KANSA (enenevällä kiihkolla).
Alas kaikki pettäjät!
Alas kansan jäytäjät!
BRAND. Keskuudessa juuri kansan asuu se, ken laittoi ansan. Voimianne tuhlailitte, kahdeksi te halkaisitte itseytenne; siksi nyt voittaa heikkous, epäilyt. Mitä teille kirkko on? Halu teill' on loistohon, — mahtisoittoon urkujen, kilkatukseen kellojen, — halu kuulla juhlakieltä, joka kutkuttaisi mieltä leperrellen, kuiskaellen, paisuen ja painuellen jälkeen taiteen sääntöjen!