BRAND. Ei luolaan silloin jäädä saata, kun aho laaja avautuu, ei kynnä silloin sydänmaata, kun pellot valmiit tarjoutuu. Ja puut kun kasvaa hedelmöitä, ken silloin vartoo taimiaan? Ken rehkii silloin päivätöitä, kun aate lentää lentojaan.
MIES (ravistaen päätänsä).
Ma tunnen työs, — en sanojas.
BRAND.
Siit' enää ei! Nyt laivallen!
(Aikoo mennä.)
MIES. Et tahdo jättää kutsuas ja työtä suuren aattehen — siis on se kallis!
BRAND. Elämää se kaikki mulle on!
MIES.
Siis jää!
(Painolla).
Eloa vaille antamus
ei ole mikään uhraus.
BRAND. On jotain, mit' et antaa saa: se sydän, sielus onpi sun. Et voi sä sitä kuolettaa, et kutsus virtaa vastustaa — sen täytyy merten nieluhun.
MIES. Vaan jos sen hautaat vaikka suohon, se kastehena löytää vuohon.
BRAND (katsoo tiukasti häneen).
Ken antoi moiset sanat sulle?