EINAR (Agnekselle). Rakastatko päivän maata vaiko näännyt surun suolla?
AGNES.
Valikoida en mä saata.
EINAR. Kuule, armas Agnes kulta, vanha taattu oppi multa: kevyt nostaa, raskas kantaa.
AGNES. Heitän haltuus neuvon saadun, tahdon kantaa, kunnes kaadun.
EINAR.
Voitko äitis huolla antaa?
AGNES. Vie mun tervehdykset vaan: kirjoitan, kun sanat saan.
EINAR. Ulapoita aukeoita valkopurjeet aavistaa, kaihomielen unelmoita laivan keulat vahtoaa, löytää vihdoin salmen suun, laskee maahan kaivattuun!
AGNES. Laske maalles toivotulle — kuollut olen ammoin sulle.
EINAR.
Agnes, seuraa siskonani!
AGNES (ravistaen päätänsä).
Meri meill' on välillämme.