EINAR.
Muista vanhaa äitiämme!
AGNES (hiljaa).
Entäs veljyt, ohjaajani?
BRAND (astuu askeleen lähemmäs). Mieti sentään, neito nuori! — Tuolla vaara, täällä vuori, vuorten varjot pääsi päällä, itse puoliyössä täällä — syksyinen on elo mulla, uskallatko sentään tulla?
AGNES. Multa syksyn pelko lähti: läpi pilven tuikkaa tähti.
BRAND. Vaatimuksen muistanet; kaikki tai ei mitäkään; matkalla jos erkanet, armotta sa heitetään; hädässä ei tinkimistä, rangaistessa empimistä — ellet alttihilta näy, silloin tiesi kuoloon käy!
EINAR.
Heitä hurja elonties,
hylkää synkkä saarnamies!
Hänt' et kauvan kestää voi.
BRAND.
Nyt on on hetki. Valikoi!
(Poistuu.)
EINAR. Tyyntä vaiko myrskyä, jäädä vaiko lähteä, riemun vaiko murheen voitto, yökö vaiko päivän koitto, kuolo vaiko elämä?
AGNES (nousee ja lausuu vitkaan). Halki yön ja kuolon kautta — kauniin huomenkoiton tautta.