BRAND. Ken tietää, kuka tuomitaan? Vaan Luoja lausuu kirjassaan: sä kestä aina uskossasi, niin kirkastat sä kruunuasi! Myös sulle Herra armon soi, jos kestät uskon roviosi. Saat anteheksi, jos et voi, mut ellet tahdo, tuomiosi.
AGNES. Se on kuin lausut; minut nosta myös sinne hengen ahdingosta ja johda kohti taivastas! on halu mulla, uljuutt' ei, ja pelko joskus voimat vei — en jaksa lentää lentoas.
BRAND. Kas, Agnes, yks on vaatimus: pois meistä pelko, ahdistus! Se työssään saapi tuomion, ken puolittaisin työssä on. Tää oppi olkoon käskynämme, ei sana vain, mut elämämme.
AGNES (heittäytyy hänen kaulaansa).
On kahden loivaa jyrkkä tie.
(Lääkäri laskeutuu alas tietä ja seisahtuu
puutarha-aidan ulkopuolelle.)
LÄÄKÄRI. Kas, leikkivätkö kyyhkyt täällä karujen vuonovuorten päällä?
AGNES.
Sinäkö, vanha ystävä!
Käy sisään, meillä viivähdä!
(Juoksee alas ja avaa puutarhan portin.)
LÄÄKÄRI. En teillä; sillä tunnethan mun teille vihaa kantavan. Kuin voikin muuttaa, missä jää jo sielun, ruumiin kylmettää —?
BRAND.
Ei sielua.