VOUTI. Teidän äitikullan saa kohta saattaa alle mullan; mä säälin teitä.
BRAND.
Kiitos vaan!
VOUTI.
Mä säälin totta tosiaan.
BRAND.
Mut tuuma!
VOUTI. Sentään, Herra auta, on vanhan loppu aina hauta. Ja kun mä ohi astuin tästä, niin mietin: eihän pälkähästä voi päästä ilman yritystä; siit' asti kun te saitte tänne, niin kerrottiin, on välillänne ain' ollut perheriitelystä —
BRAND.
Vai riitelystä.
VOUTI. Niin, niin aivan se arvostaa, ken näkee vaivan. Hän teist' on liian ahne kai? Ja vaikk' on osuus lapsillai, hän teidät jätti tavaratta, kun perintö on jakamatta —
BRAND.
Niin, jakamatta kai se lie.
VOUTI. Ja kaunis summa, hitto vie! Mä syystä siksi arvelin, te että kylmin tuntehin nyt kuoloansa vuottelette, — ja kuulla ehkä suvaitsette mun asian. — Te hymyilitte, on aika tosin —
BRAND. Nyt tai sitte; on mulle vallan sama vaan.