VOUTI. Vai niin, siis käymme asiaan. Kun äitinne on kuollut vaan ja viety alle mullan harmaan, niin teitä rikkaaks mainitaan —
BRAND.
Niin luulette?
VOUTI.
Sen tiedän varmaan.
Taloja häll' on kaikkialla
myös pitkäsilmän kantamalla.
Niin, rikkaaks!
BRAND.
Entäs jako-oikeus!
VOUTI (hymyilee).
Mut teidän juttu onkin poikkeus.
Se monen kesken tarvitaan,
mut tässä perii yksi vaan.
BRAND. Ja jospa toinen kuitenkin nyt pyytäis osaa rahoihin ja lausuis: tämä puolet vie?
VOUTI. Se vasta itse piru lie! Niin kummastelkaa; tässä muilla ei ole sijaa arveluilla; ma tiedän, minuun luottakaa. No, teistä tulee rikas siis; ja sitten kai te meistä viis, kun avoin teill' on koko maa.
BRAND. Tuon puheen lyhentää jos vois, sen ydin ois siis: muuta pois?
VOUTI. Niin, suunnilleen. Se paras on myös kaikille. Ja katsellen jos luotte siihen joukkohon, min asetuitte keskellen, te näätte, että mieliin heidän on vallan turha työnne teidän. Kai minut oikein ymmärrätte? On lahjat teillä, korkealle te ihan varmaan ennätätte, kun saatte työlle suuremmalle. Mut turmelette kansaa tätä, jok' elää niukkaa elämätä ja taipua on taakan alle.
BRAND. On synnyinseutu ihmisillä kuin juuret korven petäjillä; jos siellä on hän tarpeeton, hän työlleen saapi tuomion.