(Menevät sisään; Brand ei sitä huomaa.)
BRAND (hiljaa itsekseen). Siis kuollut ilman katumusta. Se oisko Herran viittausta? Hän jätti aarteet jälkehen — ne Herran töihin tarvitsen; — mut voi, jos niitä täytä en! (Nousee.) Niin, täällä synnyinseudullain ma tahdon koittaa voimiain kuin murtumaton ristinmies — ja hengen voittoon täytyy ties! Sain tarmon taivaan Jumalalta ja vihanliekit salamalta — taas rinnan täyttää voimat nuoret, nyt voin ja tahdon siirtää vuoret!
LÄÄKÄRI (tulee Agneksen seuraamana kiireesti ulos portaille ja huudahtaa).
Sun täältä täytyy muuttaa pois!
BRAND.
Jos horjuis maa, en muuttaa vois.
LÄÄKÄRI.
Näin lausuit lapses tuomion.
BRAND (suunniltaan). Alf! rakas lapsi! Kuinka on mun Alfin laita! Alf!
(Tahtoo rientää sisään.)
LÄÄKÄRI (estää häntä). Ei, seis! — Ei paista lämmin päivä tänne ja ilma kylmä on kuin jää ja usvat kiertää mökkiänne, ne lapsen heikon näännyttää. Yks talvi hengen siltä veis. Vain muutto raukan pelastaa ja parhainta on kiiruhtaa.
BRAND. Jo tänään, tuossa paikassa! Oi, hän on vielä varttuva; — ei usvat, tuulet kylmät saa mun ainuttani ahdistaa. Käy, Agnes, häntä vaalimaan ja sitten pakoon, pakoon vaan Oi, Agnes, joudu täältä pois, näät lapsen Tuoni viedä vois!