ÖRNULF. En, sanon minä! Itse täytyy minun oikeuttani edistää; onni kaikki ohjatkoon.
KÅRE (lähenee). Ystävällisiä neuvoja tarjoo sulle Sigurd, mutta jos voimiesi takaa tahdot oikeuttasi edistää, saatan minä sulle parempia neuvoja antaa. Älä toivokkaan sakkoja niinkauvan kuin Hjördis'illä on sanan-valtaa; mutta kostaa saat, jos tottelet minua.
ÖRNULF. Kostaa? Mikä on sun neuvos?
SIGURD. Paha, sen huomaan kyllä!
DAGNY (Örnulf'ille). Älä häntä kuultele!
KÅRE. Hjördis on julistanut minut rauhattomaksi, viekkaasti vainoo hän henkeäni; jos lupaat suojata minua sittemmin, menen minä tulevana yönä Gunnar'in taloon ja poltan sen ihmisineen päivineen. Onko se mieleesi?
SIGURD. Konna!
ÖRNULF (tyyneesti). Minun mieleeni? Tiedätkö, Kåre, mikä on enemmän mieleeni? (jyreästi). Hakata poikki sinun nenäsi ja korvasi, sä katala rosvo! Huonosti tunnet sinä Örnulf-vanhuksen, luullessasi hänen yhtyvän moiseen konnantyöhön!
KÅRE (on vetäytynyt taaksepäin). Ellet sinä hyökkää Gunnar'ia vastaan, hyökkää hän sinua vastaan!
ÖRNULF. Käsilläni ja aseillani osaan minä puolustaida.