GUNNAR (Sigurdille). Ystävyyttä olet mulle osoittanut kaikkialla; ethän tälläkään kertaa vastustane toivoani!
DAGNY. Etkä lähde maasta, kun Hjördis kotonaan vihaansa keittää; — — ällös, ällös tehkö niin!
GUNNAR. Suuresti olen tehnyt vääryyttä Örnulf'ille; ennenkuin sen olen parantanut, en tunne mielessäni rauhaa.
SIGURD (innolla). Kaikki mitä tahdot voin tehdä, Gunnar, pait jäädä tänne! (malttaa). Minä olen Aedhelstan-kuuinkaan uskottuja miehiä, ja minun täytyy vielä tänä talvena päästä hänen luokseen Englantiin.
DAGNY. Mutta ehdithän sinne kuitenkin!
GUNNAR. Kenkään ei edeltäpäin tunne kohtaloaan; kenties, Sigurd, kenties nyt tapaamme toisemme viimeisen kerran, ja jos niin olisi, katuisit sinä vielä, ett'et ollut minulle avulias viimeiseen asti.
DAGNY. Et pitkään aikaan näe minuakaan iloisena, jos tänään jo purjehdit täältä.
SIGURD (päättävästi). Hyvä, olkoon niin! Tapahtukoon teidän tahtonne, vaikka — toki, päätetty; tuossa käteni; minä jään, ja tulen sinun ja Hjördis'in vieraaksi.
GUNNAR (puristaen hänen kättään). Kiitos, Sigurd, sen tiesinkin.— Ja sinä, Örnulf, sanot samoin, kuin Sigurd'kin?
ÖRNULF (jörönä). Sitä saadaan mietiskellä; katkerasti on Hjördis mua loukannut; — tänään en voi varmaa vastausta antaa.