GUNNAR. Niin, niin, vanha uros, Sigurd ja Dagny saavat kyllä kurttuisen otsasi sileäksi jälleen, Nyt menen minä juhlaa valmistamaan; jääkää hyvästi siksi, ja tervetuloa talooni! (menee oikealle).
SIGURD. Hjördis'in mieli on muuttunut, sanoi hän! Siis ei Gunnar tunne häntä ollenkaan; — ennemmin uskon Hjördis'in aikovan — (keskeyttää, kääntyen miehiin). Nyt, kaikki seuratkaa mua laivoihin; kelpo lahjoja valitsen Gunnar'ille ja hänen väelleen.
DAGNY. Lahjoja parhaita, mitä meillä on. Ja sinä isäni, — niin, sinua en jätä rauhaan, ennenkuin myönnyt seuraamaan meitä Gunnar'in luo. (Menee Sigurdin ja miesten kanssa rantaan, perälle).
ÖRNULF. Myönnyn? Niin, ellei Gunnar'illa olisi naisväkeä talossaan, niin — haa, jos oikein mahdikkaasti voisin masentaa Hjördis'iä! — Thorolf, tuletko sinä tänne!
THOROLF (on reippaasti astunut esiin). Kuten näet! — Onko totta mitä sanotaan, oletko sinä ollut keskustelossa Gunnar Hersen kanssa?
ÖRNULF. Olen!
THOROLF. Ja olet nyt riidassa hänen kanssaan?
ÖRNULF. Hm, ainakin Hjördis'in kanssa.
THOROLF. Ole huoletta; nyt saat tilaisuuden kostaa!
ÖRNULF. Kostaa? Kenen kautta?