THOROLF. Sinun vihamiestesi luo?
ÖRNULF. Mene sinä vain juhlalle. Nyt saa Hjördis oppia tuntemaan Örnulf-vanhusta! Vaan kuule, Thorolf, sinä et mainitse kellekkään, mitä minä nyt ai'on tehdä; kuuletkos, et kellekkään!
THOROLF. Sen lupaan.
ÖRNULF (tarttuu hänen käteensä, katsoen häneen lempeästi). Jää hyvästi siis, uljas poikoseni; käytä itseäsi miehekkäästi juhlalla, jotta saan sinusta kunniaa. Turhia ei sinun puhuman pidä; mutta se, mitä lausut, olkoon terävää, kuin miekan kärki. Ole ystävällinen niin kauvan, kuin sinulle hyvyyttä osoitetaan; mutta jos sua kiihoitetaan, älä vaikene. Älä juo enemmän, kuin siedät, mutta älä myöskään osoita juomasarvea ohitsesi, kun sitä kohtuudella tarjotaan, ett'eivät pitäisi sinua naismaisena.
THOROLF. En, ole huoletta!
ÖRNULF. No, mene nyt juhlalle Gunnar'in luo. Minä tulen sinne myöskin, tulen siten, kuin vähimmiten odotetaan (iloisesti toisille). Eespäin, suden-pennut; hiokaa hampaitanne, nyt saatte kylliksi verta juoda! (Menee vanhempien poikiensa kanssa oikealle, perälle).
(SIGURD ja DAGNY tulevat loistavissa juhlapuvuissa rannalla, heitä seuraa kaksi miestä kantaen arkkua; miehet menevät heti rantaan jälleen).
THOROLF (katselee isänsä jälkeen). Nyt menevät he kaikki taistelemaan, vaan min'en saa seurata heitä; raskasta on olla suvusta nuorin. — Dagny, terve, terve, sisarein!
DAGNY. Thorolf! Herrainen aika, — suureksihan sinä olet kasvanutkin!
THOROLF. Tottahan toki, viidessä vuodessa, luulisinpa — — —