DAGNY. Niin, niin, totta sekin.
SIGURD (tarjoo hälle kätensä). Sinusta saapi Örnulf urhean pojan, ellen liioin erehdy.
THOROLF. Jos hän vain ottaisi koettaakseen minua, niin — —
DAGNY (hymyillen). Mutta hän säästää sinua enemmän, kuin mieleesi on; minä muistan kyllä, hän rakastaa sinua melkein liiaksi.
SIGURD. Minne hän meni?
THOROLF. Laivaan; — lähtekäämme nyt, hän tulee jälestäpäin!
SIGURD. Minä odotan miehiäni, ne tuovat tavaroita ja sitovat laivat kiini.
THOROLF. Minun pitää sinne avuksi! (menee rantaan).
SIGURD (vähän mietittyään). Dagny, armas vaimoni, nyt olemme kahden kesken; minun on sinulle sanottava asioita, joita ei enää käy salaaminen.
DAGNY (kummastellen). Mitä tarkoitat?