SIGURD. Vaaralliseksi muuttuu, luulen ma, tämä käynti Gunnar'in talossa.
DAGNY. Vaaralliseksi? Luuletko Gunnar'in — —?
SIGUKD. Gunnar on uljas, kelpo mies; ei, ei, — mutta parempi olisi ollut, että olisimme lähteneet täältä käymättä Gunnar'in luona.
DAGNY. Sinä peloitat minua! Sigurd, mitä tarkoitat?
SIGURD. Vastaa ensin kysymykseeni. Missä on ranne-rengas, jonka kerran sulle annoin?
DAGNY (näyttää sen). Kädessäni tässä; sinä käskit minun yhäti kantamaan sitä kädessäni.
SIGURD. Heitä se meren pohjaan, niin syvälle, ett'ei sitä ikinä löydetä; sillä se voipi vielä olla syynä monen miehen kuolemaan!
DAGNY. Rengas!
SIGURD (hilliten ääntään). Sinä iltana, jolloin nais-ryöstö tapahtui isäsi luona, — sinä muistat kai —
DAGNY. Sitäkö en muistaisi!