THOROLF. Paha kyllä, ett'ei hän pitänyt sinua yhtä tarkasti silmällä; sitten et olisi lähtenyt ryöstö-naisena Islannista!
GUNNAR. SIGURD. Thorolf!
DAGNY (yht'aikaa). Veikko!
HJÖRDIS (hiljaa vavisten kiukusta). Haa, malta — maltahan!
THOROLF (tarjoten Gunnar'ille kätensä). Älä ole vihoissasi, Gunnar; — pahoja sanoja pääsi huuliltani; mutta vaimosi kiihoitti mua!
DAGNY (hiljaa, rukoillen). Kasvin-sisko, niin totta kuin minusta koskaan olet pitänyt, älä riitaa haastele!
HJÖRDIS (hymyillen). Kuuluuhan leikki juominkiin, jos hauskuutta halutaan.
GUNNAR (on puhellut hiljaa Thorolf'in kanssa). Sinä olet kelpo poika! (antaa hälle miekan, joka riippuu kunnia-istuimen vieressä). Tuossa, Thorolf, ota tuo. Käytä sitä kunnolla ja olkaamme ystävät aina.
HJÖRDIS. Aseitasi ei sinun pitäisi antaa pois, Gunnar; muuten sanovat ihmiset sinun lahjoittavan senlaista tavaraa, jota et itse voi käyttää!
THOROLF (on tarkastellut miekkaa). Kiitos, Gunnar, lahjastas; epä-rehellisissä toimissa ei sitä koskaan käytetä.