SIGURD. Thorolf! Haa, päästä!
DAGNY. Veikkoni! Voi, veikkoni!
(SIGURD aikoo syöksyä ulos; samassa hajoaa joukko; GUNNAR astuu sisään, heittää tullessaan kirveen oven-suuhun).
GUNNAR. Nyt se on tehty. Egil'in surma on kostettu!
SIGURD. Onneksesi, ellet vain ollut liian hätäinen.
GUNNAR. Ehkä, ehkä; mutta Egil, Egil, kaunis pikkuiseni!
HJÖRDIS. Nyt meidän pitää tarttua aseihin ja etsiä apua ystäviltämme; sillä Thorolf'illa on monta kostajaa.
GUNNAR (synkästi). Hän itse on pahin kostaja; yöt, päivät on hän mielessäni.
HJÖRDIS. Thorolf sai ansaitun palkkansa. Suvun töistä suku vastatkoon.
GUNNAR. Tosi kyllä; mutta yhden seikan tiedän vain: Iloisempi oli mieleni ennen Thorolf'in surmaamista.