HJÖRDIS. Veri-yö on aina vaikein; — kun sen vain kestää, on kaikki ohitse. Katalalla kavaluudella on Örnulf kostoansa onnistumaan saanut; julkiseen taisteloon meitä vastaan hän ei ryhtynyt, oletteli sovinnollista mieltä, ja hyökkäsi sitten turvattoman lapsemme kimppuun! Haa, minun huomioni oli tarkempi, kuin teidän; minä heti älysin Örnulf'in ilkeän viekkauden; sen vuoksi olikin mulla kyllä syytä kiihoittamaan sinua häntä ja koko hänen petollista sukuansa vastaan!
GUNNAR (kiiholla). Niin olikin! Mitätön on minun kostoni Örnulf'in konnantyöhön verraten. Hän kadotti Thorolf'in, mutta kuitenkin on hänellä kuusi poikaa jälellä, minulla ei ainoatakaan!
MIES. (entäen perältä). Örnulf vuonoilta tulee!
GUNNAR. Örnulf!
HJÖRDIS JA MUUTAMIA MIEHIÄ. Aseihin! Aseihin!
DAGNY (yht'aikaa). Isäni!
SIGURD (aavistus lensi päähän) Örnulf —! Voi Gunnar, Gunnar!
GUNNAR (vetäin kalpansa). Kaikki miehet! Kosto Egil'in surmaajalle! (Örnulf tulee Egil käsivarrella).
GUNNAR (huudahtaa). Egil!
ÖRNULF. Täss'annan teille takaisin Egil-pikkuisenne!