KAIKKI (keskenään). Egil! Egil elää!
GUNNAR (antaa kalpansa pudota). Mua voi, mit' olen tehnyt!
DAGNY. Oi, Thorolf, veljyeni!
SIGURD. Tuot' aattelinkin!
ÖRNULF (laskien Egil'in lattialle). Tuossa, Gunnar, on kaunis poikosesi jälleen!
EGIL. Isä! Örnulf-vanhus ei ollenkaan tahtonut tehdä minulle pahaa, niinkuin sinä sanoit, viedessäsi minut täältä pois!
ÖRNULF (Hjördis'ille). Nyt olen suorittanut sakkoni isäsi surmasta; nyt voimme, luullakseni, tehdä sovinnon.
HJÖRDIS (tukahdutetulla liikutuksella). Kenties!
GUNNAR (kuni heräten). Onko tämä kauhistava uni, joka mua harhaan vie!
Sinä — sinä saatat Egil'in vanhempiensa syliin!
ÖRNULF. Niinkuin näet; mutta tiedä, Egil ei ollut kaukana kuoleman kourista.