HJÖRDIS (vavisten mielenliikutuksesta). Hän, hänkö! — Gunnar, onko se totta!
GUNNAR (jalolla tyyneydellä.) Kaikki on totta; paitsi että minä olen pelkuri — min'en ole pelkuri, enkä konnakaan.
SIGURD (liikutettuna). Et ole, Gunnar! etkä ole koskaan ollutkaan! (toisille). Eespäin, mieheni! Pois täältä!
DAGNY (astuessaan ulos Hjördis'ille). Kumpi on nyt uljain mies joukossa, minun mieheni vai sinunko? (Menee Sigurd'in ja hänen seuransa kanssa).
HJÖRDIS (itseks.). Nyt on minulla ainoastaan yksi teko jälellä; — yksi toimi täytettävä: Sigurd'in tai minun pitää kuolla!
Kolmas näytös.
(GUNNAR HERSE'N tupa. Päivä.)
(Hjördis istuu penkillä vastapäätä pienempää kunnia-istuinta, punoen jousen-jännettä; pöydällä jousi ynnä moniaita nuolia).
HJÖRDIS (venytellen jännettä). Se on sitkeä ja vahva; (silmäys nuoliin) kärjet raskaat ja terävät — (antaa käsiensä vaipua alas) mutta missä on käsi, joka —! (kiivaasti). Hän on pilkanut minua, pilkannut minua, hän — Sigurd! Minun täytyy vihata häntä enemmän kuin muita, sen hyvin huomaan; mutta monta päivää ei enää kulukkaan, ennenkuin minä olen — (mietiskellen). Niin, mutta käsi, käsi, joka sen työn tekee —?
(GUNNAR äännetönnä; mietteissään perällä).