HJÖRDIS (pienen äänettömyyden jälkeen). Kuinka jaksat, mieheni?
GUNNAR. Huonosti, Hjördis; tuota eilistä en saa mielestäni; se yhä sydäntäni vaivaa.
HJÖRDIS. Tee kuin minä; ota jotain työtä käsille.
GUNNAR. Niin kai pitää tehdäkin.
(Äännettömyys; Gunnar kävelee edestakaisin, huomaa, lähestyy häntä). Mitä sinä teet?
HJÖRDIS (katsomatta häneen). Punon jousen-jännettä; näethän sen.
GUNNAR. Jousen-jännettä — omista hiuksistasi!
HJÖRDIS (omituisesti hymyillen). Nykyään tehdään suuria töitä joka hetki; sinä surmasit kasvin-veljeni, ja minä olen punonut tätä aamun-koitteesta saakka.
GUNNAR. Hjördis! Hjördis!
HJÖRDIS (katsoo ylös). Mitä nyt?