GUNNAR. Missä olit sinä viime yönä?
HJÖRDIS. Viime yönä?
GUNNAR. Sin'et ollut makuuhuoneessa.
HJÖRDIS. Mistä sen tiedät?
GUNNAR. Minä en saattanut nukkua; näin levottomia unia tuosta, — tuosta Thorolf'in seikasta; minusta oli, kuin olisi hän tullut ja — no niin, minä heräsin; silloin kuulin ihanan, kummallisen laulun hyrisevän; minä nousin; ra'otin ovea; — täällä, täällä istuit sinä rovion ääressä, — sen liekki oli sininen ja punainen, — sinä valmistit nuolia ja lausuit loihtu-runoja niitä vahvistaaksesi.
HJÖRDIS. Se oli tärkeän tarpeellista; sillä kova on rinta, joka niiden tänään lävistää pitää.
GUNNAR. Minä ymmärrän tarkoituksesi; sinä tahdot sortaa Sigurd'in.
HJÖRDIS. Hm, kenties.
GUNNAR. Sitä tahtoasi et milloinkaan perille saa. Sigurd'in kanssa elän minä sovussa, vaikka sinä kuinka mua kiihoittaisit.
HJÖRDIS (kummallisella hymyllä). Luuletko niin?