ÖRNULF. Apuasi työllä ja neuvolla. Tänne olen tullut etsimään Gunnar
Herseä, vaatimaan häneltä sakkoa Hjördis'in ryöstöstä.
SIGURD (hämillään). Gunnar'ia!
DAGNY (samoin). Ja Hjördis'iä, — mistä ne löytää?
ÖRNULF. Kotoaan Gunnarin talosta, luulisinma.
SIGURD. Ja se on — —?
ÖRNULF. Muutaman nuolen-lennon päässä tästä; etkö sitä tiennyt?
SIGURD (voitetulla liikutuksella). En todentotta! Aivan vähän olen kuullut Gunnarista siitä saakka, kuin viimeksi yhdessä Islannista purjehdimme. Ylt'ympäri olen vaeltanut viikinki-retkillä, palvellut useata ulkomaan kuningasta; Gunnar on vain kotonaan viihtynyt. Tälle rannikolle minut ajoi myrsky tänään, päivän koittaissa; että Gunnar'in koti-talo oli täällä pohjan puolessa, sen tiesin kyllä, mutta — — —
DAGNY (Örnulf'ille). Ja senkö asian vuoksi lähdit kotoasi?
ÖRNULF. Sen. (Sigurd'ille) Meidän tapaamisemme oli vaikutus voimallisten ylhäältä tuolla; se oli heidän tahtonsa. Jos aikomukseni olisi ollut etsiä sinua, en olisi osannut aavistaakkaan, mistä sinut löytäisin.
SIGPED (ajattelevasti). Totta sekin! — Mutta tuota Gunnar'in asiaa, sanoppas, Örnulf, ai'otko ajaa sitä kaikella voimallasi, sekä hyvällä että pahalla?