DAGNY. Ei, Hjördis, Sigurd'in mieli pyrkii yhä vielä yhtä korkealle, kuin ennenkin; nyt huomaan varsin hyvin, minä en ole sopiva vaimoksi hänelle; hän on salannut sen minulta; mutta se ei saa kestää kauvemmin enää.
HJÖRDIS. Mitä ai'ot?
DAGNY. Minä en tahdo kauvemmin estää hänen aikeittensa kulkua; minä en tahdo kauvemmin olla hänen rasituksenaan.
HJÖRDIS. Sinä arvelet siis — —?
DAGNY. Hiljaa, joku tulee!
(MIES perältä).
MIES. Sigurd viikinki lähestyy taloamme!
HJÖRDIS. Sigurd! Käske Gunnar tänne.
MIES. Gunnar ratsasti kokoomaan naapureitaan; sillä Kåre talonpoika aikoo — —
HJÖRDIS. Hyvä, hyvä, sen tiedän; saat mennä! (Mies menee; Dagny'lle, joka myöskin aikoo mennä). Minne ai'ot?