HJÖRDIS (hämmästyen). Minkätähden sitä kysyt?
SIGURD. Vastaa ensin; mitä tekisit, jos minä surmaisin miehesi?
HJÖRDIS (katsellen tarkasti häneen). Minun täytyisi vai'eta, enkä saisi lepoa ennen, kuin olisin surmannut sinut.
SIGURD (hymyillen). Hyvä, Hjördis; — senpä tiesinkin.
HJÖRDIS (äkkiä). Mutta niin ei saa tapahtua!
SIGURD. Niin täytyy tapahtua; itse olet sinä heittänyt arpaa minun ja
Gunnar'in hengestä!
(GUNNAR ja muutamia *miehiä* tulee perältä).
GUNNAR (synkästi Hjördis'ille). Kas niin; nyt itävät siemenet, kylvänyt olet!
SIGURD (läheten). Mikä vastoinkäyminen on kohdannut sinua?
GUNNAR. Sinäkö, Sigurd! Mikäkö vastoinkäyminen? Se vain, jota mun oli odottaminenkin. Heti kun vaimosi Dagny'n sanoman Kåre-talonpojan lähestymisestä kuulin, ratsastin etsimään apua naapureiltani.