HJÖRDIS (pingolla). No?
GUNNAR. Kieroja lauseita kuulin kaikkialla; käytöstäni Kårea kohtaan sanottiin epärehelliseksi; — hm, sanottiinpa muutakin, jota en saata kertoa; — häväisty mieshän olen minä; onhan minun sanottu tehneen konnan-töitä; nyt pidetään häpeänä yhtyä minun kanssani asioihin.
SIGURD. Kauvan ei sitä häpeänä pidetä; vielä ennen iltaa on miehistösi kylläksi suurilukuinen, voidaksesi lähteä Kåre'a vastaan.
GUNNAR. Sigurd!
HJÖRDIS (hiljaa voittoriemulla). Haa, tiesinhän sen!
SIGURD. Mutta samalla on myöskin rauha meidän välillä rikottu; sillä kuulehan sanani, Gunnar Herse, — sinä olet surmannut vaimoni heimolaisen, Thorolf'in, ja siitä kutsun sinut kaksintaisteloon huomisaamuna päivän koittaissa!
HJÖRDIS (kovassa sisällisessä tuskassa askeleen lähemmäksi Sigurd'ia, malttaa, seisoo jäykkänä seuraavan puheen ajan).
GUNNAR (suuresti hämmästyen). Kaksintaisteloon! Minäkö! — Sinä lasket leikkiä, Sigurd!
SIGURD. Kaksintaisteloon olet sinä nyt laillisesti kutsuttu; siinä on arpaleikki elämästä ja kuolemasta; toisen meistä täytyy kaatua!
GUNNAR (katkerasti). Haa, nyt älyän. Sinä puhelit täällä kahdenkesken
Hjördis'in kanssa; hän on jälleen kiihoittanut sinua!