SIGURD. Kentiesi! (puoleksi Hjördis'ille). Ylevämielisen naisen pitää puolustaa miehensä kunniaa. (miehille perältä). Ja te, miehet, menkää nyt sanomaan Gunnar'in naapureille, että hän huomenna taistelee minun kanssani; pelkuriksi ei sano kukaan sitä miestä, joka käypi Sigurd viikinkiä vastaan! (Miehet menevät perältä).
GUNNAR (reippaasti läheten Sigurd'ia, puristaa kovin liikutettuna hänen käsiään). Sigurd, uljas veljyeni, vasta nyt ymmärrän käytöksesi. Nyt panet sinä henkesi alttiiksi minun kunniani tähden, niinkuin muinoin minun onneni tähden!
SIGURD. Kiitä, vaimoasi; hänen on suurin osa teostani. Huomenna päivän koittaissa — —
GUNNAR. Kohtaamme toinen toisemme (vienosti). Kasvin-veikkoni, tahdotko hyvän miekan minulta? se on kallisarvoinen lahja.
SIGURD. Kiitos; mutta anna sen riippua; — tietämätöntä on, tarvitsenko minä sitä enää seuraavana iltana.
GUNNAR (puristaa hänen kättään). Jää hyvästi, Sigurd!
SIGURD. Hyvästi jälleen, ja onnea toimeesi! (Eroavat, Gunnar vasemmalle, Sigurd, luotuaan silmäyksen Hjördis'iin, perältä pois).
HJÖRDIS (äänettömyys, hiljaa, mietteissään). Kaksintaisteloon huomenna? Kumpi kaatuu? (vaikenee, pätevällä päätöksellä). Kaatukoon kumpi tahansa, — Sigurd ja minä yhdymme kuitenkin!
Neljäs näytös.
(Meren rannikko. Ilta; kuu pilkistelee tuon tuostakin rajuilman pilven-lohkareiden lomitse. Perällä musta vasta luotu hauta).