SIGURD. Ei, Dagny, jos onnellisuuttamme säilyttää tahdot, älä milloinkaan mainitse Hjördis'in nimeä, kun olemme kotonamme Islannissa!
DAGNY (hellästi nuhdellen). Kohtuuton on vihasi häntä kohtaan, Sigurd.
Sigurd, se ei ole ylevän käytöksesi mukaista!
MIES (läheten). Kas niin, nyt on hauta katettu.
ÖRNULF (kuni heräten). Hautako? Onko — vai niin — —
SIGURD. Puhuttele häntä nyt, Dagny!
DAGNY (läheten Örnulf'ia). Isä, täällä ulkona on kylmä; näkyy nousevan raju-ilma yöksi.
ÖRNULF. Hm; älä siitä huoli; haudan seinät ovat tarpeen tiiviit ja kattona turpehet taajat; he lepäävät siellä rauhan helmassa. Ei mikään myrsky häiritse heitä.
DAGNY. Niin, mutta sinä — —
ÖRNULF. Minäkö? Minun ei ole kylmä.
DAGNY. Sin'et ole nauttinut tänään mitään; etkö mene sisään?
Illallispöytä odottaa.