SIGURD. Mekö? Haa, sinä arvelet — —!
HJÖRDIS (ylevästi). Kodittomaksi jäin minä koko elinajakseni, kun sinä otit toisen puolisokses. Pahasti teit sinä silloin! Kaikki voipi mies uhrata totisen ystävänsä eduksi, — kaikki, vaan ei toki naista, jota rakastaa; sillä jos hän sen tekee, katkaisee hän nornan salaiset langat, ja kahden henki on hukassa. Povessani kaikuu pettämätön ääni, joka vakuuttaa, että minä olen syntynyt jäykällä mielelläni innostuttamaan sinua vastusten kohdatessa, ja että sinä synnyit minulle puolisoksi, jolla olisi kaikki avut, joita minä suurina ja ylevinä pidin; sillä, Sigurd, siitä olen aivan varma, — jos me olisimme yhdessä eläneet, olisit sinä ollut kuuluisampi ja minä onnellisempi kaikkia!
SIGURD. Hyödytön ompi tuo valitus nyt. Luuletko minun voivan odottaa hupaista elämää tulevaisuudessa? Joka päivä pitää mun olla Dagny'n seurassa ja teeskennellä rakkautta, joka sydäntäni painaa. Sitenhän toki täytyy olla; kohtaloani on mahdoton muuttaa enää.
HJÖRDIS (kasvavalla hurjuudella). Mutta sen *pitää* muuttuman! Me jätämme kumpainenkin tämän kurjan elämän! katsoppas tätä jännettä! Sen lennättämät nuolet tekevät puhdasta jälkeä; sillä minä olen laulanut kauniita loihtu-runoja sitä punoessani! (panee nuolen jännitetylle jouselle). Kuuletko! Kuuletko huminata korkeudessa! Kuolleet ovat koti-retkellään; minä olen loihtinut ne tänne; — niiden seurassa matkustamme molemmat!
SIGURD (peräytyen). Hjördis, Hjördis, — minä pelkään sinua!
HJÖRDIS (kuulematta sitä). Nyt ei voi mikään voima kohtaloamme muuttaa! Oi, niin — niin onkin parempi, kuin että olisit nainut minut tässä elämässä; minä olisin emäntänäsi talossasi kutonut kangasta liinoista ja villoista sekä synnyttänyt sinulle jälkeisiä, — hyi, hyi!
SIGURD. Vaikene! Loihtukeinosi on voittanut sinut itsesi; se on myrkyttänyt sielusi! (kauhistuen). Haa, katso — katso! Gunnar'in talo, — se palaa!
HJÖRDIS. Palakoon, palakoon! Tähtelän sali on parempi kuin Gunnar'in hirsi-tupa!
SIGURD. Mutta Egil poikasi on vaarassa, — ne surmaavat hänet!
HJÖRDIS. Surmatkoot, — niin suoriutuu häpeäni samassa!