Niin, kaiken kansan suussa. Se on hävytön pilkkalaulu, sen nyt arvaa.
Mutta muuten, se on sangen näppärä. Kuulepas.
(Laulaa matalalla äänellä.)
Ja Inger-rouvalla linnassaan on vaatteet, joilla ei vertaa: ne silkkiä, kärpännahkaa on vaan, ja kullat ja helmet on kulmillaan, — mut synkkä hän monta on kertaa.
Kas, Inger hän itsensä Tanskalle möi,
maan vieraiden valtaan hän heitti, —
(Björn tarttuu Finniä vimmastuneena rintapieliin. Elina Gyldenlöve vetäytyy heidän huomaamattaan takaisin vasemmalle.)
BJÖRN.
Ja minä heitän sinut helvettiin, ja ihan palkatta, jos hiiskut vielä
Inger-rouvasta hävyttömän sanan!
FINN
(kiskoutuen Björnin käsistä).
No, no, — olenko minä sen laulun tehnyt?