ELINA.
Herra ritari, — jos aiotte siitä puhua, niin —
NILS LYKKE.
Aion puhua siitä — pelkästään menettelyäni puolustaakseni. En muista syistä; sen vannon teille. Jos maineeni on saapunut korviinne ennenkuin minä itse ilmestyin Östråtiin, — ja sitähän saatan, ikävä kyllä, olettaa, — niin tuntenette elämäni tarpeeksi, joten ette ihmetelle, että minä käyn tällaisiin asioihin käsiksi hieman rohkeanlaisesti. Minä olen nähnyt paljon naisia, Elina Gyldenlöve! Taipumattomia en ole nähnyt yhtään! Sellaisissa oloissa tulee hiukan mukavuutta rakastavaksi. Unohtaa tavan kulkea kiertoteitä —
ELINA.
Mahdollista. En tiedä, mitä maata ne naiset lienevät olleet. — Te erehdytte muuten, jos luulette, että tuo kirje äidilleni herätti sen sydämeni vihan ja katkeruuden teitä kohtaan. Minulla oli vanhemmat syyni.
NILS LYKKE
(levottomana.)
Vanhemmat syynne? Mitä sillä tarkoitatte?