(Lyhyt pysähdys.)
NILS LYKKE.
Olette jälleen niin miettivä, Elina Gyldenlöve! Isänmaanne kohtaloko kalvaa taas mieltänne?
ELINA
(pudistaen päätänsä, tuijottaen hajamielisesti suoraan eteensä).
Isänmaani? — En ajattele isänmaatani.
NILS LYKKE.
Ehkä teitä siis ahdistaa tämä aika, jossa on niin paljon taistelua ja tuskaa?
ELINA.
Aika? Sen unohdan nyt. — — Te menette Tanskaan? Niinhän sanoitte?