NILS LYKKE
(jääden yksin).
Kuka? Niin, voi sinua itseäsi; — se on sinulle kallis voitto. Minä pesen käteni. *Minä* en häntä murhaa!
Mutta saalis menee kuitenkin käsistäni. Ja kapina kasvaa ja leviää! — Ah, typerään, järjettömään leikkiin rupesin! (Kuuntelee ikkunan ääressä.)
Tuolla ne ratsastavat rämisten ulos portista. — Nyt he menivät —, se suljetaan; — ja tässä olen minä vankina.
Ei mahdollisuutta päästä pois! Puolen tunnin kuluttua karkaavat ruotsalaiset hänen kimppuunsa. Hänellä on kolmekymmentä hyvin asestettua ratsumiestä. Nousee taistelu elämästä ja kuolemasta. —
Mutta jos ne kuitenkin ottavat hänet elävältä vangiksi? — Jospa olisin vapaa, voisin tavoittaa ruotsalaiset ennenkuin he ehtivät rajalle ja saada hänet itselleni.
(Menee tausta-ikkunan luo ja katselee ulos.) Kirottua! Vartiat joka paikassa. Eikö löydy mitään keinoa? (Kulkee nopeasti jälleen poikki salin; pysähtyy ja kuuntelee.)
Mitä tuo on? Laulua ja soittoa. Kuuluu varmaan Elina-neidon kamarista. Niin, hän siellä soittaa. Valvoo siis vielä — — (Jokin ajatus näyttää pälkähtävän hänen päähänsä.)
Elina! Ah, jos se onnistuisi! Jos olisi mahdollista! Ja miksipä ei? Enkö minä ole vielä minä? Laulu sanoo: