NILS LYKKE
(katselee hetken hänen jälkeensä voitonriemuisessa kummastuksessa).
Hän noutaa hänet! Niin, todellakin, — hän noutaa hänet! Ottelu on puoleksi voitettu. Niin helposti en luullut sen käyvän.
Hän on pitkällä kapinallisten juonessa. Painui peljästyksestä aivan kokoon, kun mainitsin Sten Sturen pojan. — Ja nyt! Hm! Jos kerran Inger-rouva on varomattomasti mennyt ansaan, niin ei Nils Sturesta ole suuria vaikeuksia. Nuorukainen, älytön, harkitsematon. — — Saaden avunlupaukseni lähtee hän täältä. Ikävä kyllä kaappaa Jens Bjelke hänet tiellä kiinni, — ja koko suunnitelma on tukahdutettu. Ja sitten? Sitten askel vielä, meidän omaksi hyväksemme. Leviää huhu, että nuori kreivi Sture on ollut Östråtissa, — että tanskalainen lähettiläs on käynyt Inger-rouvan puheilla, — että seurauksena siitä kuningas Kustaan huovit kaappasivat Nils junkkarin käsiinsä neljänneksen päässä linnasta. — Olkoonpa Inger Gyldenlöven arvo rahvaan kesken miten suuri hyvänsä, — sitä iskua on sen tukala torjua. (Kavahtaa yhtäkkiä levottomana paikaltaan.) Mutta pentele —! Jos Inger-rouva vainusikin vaaraa! Ehkäpä mies puikkii paraikaa pakoon käsistämme — — (kuuntelee ritarisaliin päin, rauhoittuneena) Ah, ei hätää! Tuolla tulevat.
(Rouva Inger Gyldenlöve tulee salista Olaf Skaktavlin seuraamana.)
INGER-ROUVA
(Nils Lykkelle).
Tässä tuon hänet, jota odotatte.
NILS LYKKE
(hiljaa.)