OSVALD (näkyy lykistyvän tuolilla; kaikki lihakset veltostuvat; hänen kasvonsa ovat elottomat; silmät tuijottavat eteenpäin).
ROUVA ALVING (kauhusta väristen). Mitä tämä on? (huutaa kovasti.) Osvald! Mikä sinun on! (heittäytyy polvilleen hänen viereensä ja ravistaa häntä.) Osvald! Osvald! Katso minuun! Etkö tunne minua?
OSVALD (yksitoikkoisesti niinkuin ennen). Aurinko — Aurinko.
ROUVA ALVING (hypähtää epätoivoisena ylös, repii molemmin käsin tukkaansa, ja huutaa). Tätä en kestä! (kuiskaa ikäänkuin jähmettyneenä.) Tätä en kestä! En koskaaan (äkkiä.) Missä hänellä se on? (kopeloipi nuolen nopeudella hänen rinnallaan.) Tässä! (väistyy pari askelta takaperin ja huutaa.) Ei; ei; ei! — Kyllä! — Ei; ei!
(Seisoo pari askelta hänestä, kädet sotkettuina tukkaan
ja tuijottaa häneen sanattomana kauhusta.)
OSVALD (istuu liikkumattomana niinkuin ennen ja sanoo).
Aurinko. — Aurinko.