REGINA (nostaessaan nojatuolia valmiiksi pöydän viereen). Ja olkaa niin hyvä ja istukaa, herra pastori, ja laittakaa itsellenne mukavata. (Hän istuutuu; Regina nostaa jakkaran hänen jalkojensa alle.) Kas niin! Istuuko herra pastori nyt hyvästi?
PASTORI MANDERS. Kiitos, kiitos; istun oivallisesti, (katselee häntä.) Kuulkaa, tiedättekö mitä, neitsyt Engstrand, luulen tosiaan, että olette kasvanut, sittekuin näin teidät viimeksi.
REGINA. Näyttääkö herra pastorista siltä? Rouva sanoo, että olen lihonutkin.
PASTORI MANDERS. Lihonut? No niin, ehkä vähä; — noin kohtalaisesti.
(Lyhyt äänettömyys.)
REGINA. Ilmoitanko rouvalle?
PASTORI MANDERS. Kiitos, kiitos, ei ole kiirettä, rakas lapseni. — No, mutta sanokaa minulle nyt, hyvä Regina, mitenkä isänne sitte menestyy täällä maalla?
REGINA. Joo kiitos, herra pastori, kyllä hän menestyy hyvästi.
PASTORI MANDERS. Hän poikkesi luokseni, viimeksi kaupungissa ollessaan.
REGINA. Eihän nyt, tekikö hän niin? Hän on aina niin iloinen saadessaan puhella pastorin kanssa.