(Tapaus rouva Alvingin maatilalla erään suuren vuonon luona länsi-Norjassa).
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
(Avara puutarhahuone, jossa on ovi vasemmalla sivuseinällä ja kaksi ovea oikeanpuolisella seinällä. Keskellä huonetta pyöreä pöytä, tuolien ympäröimänä; pöydällä on kirjoja, aikakauskirjoja ja sanomalehtiä. Etupuolella vasemmalla ikkuna, ja sen luona pieni sohva, neulomapöytä edessä. Takapuolella jatkuu huone avonaiseen, vähä kapeampaan kasvihuoneesen, jonka ulkopuolinen seinä on suuriruutuista lasia. Kasvihuoneen oikeanpuolisella sivuseinällä on ovi, joka vie alas puutarhaan. Lasiseinän läpi haamottaa synkkä vuonomaisema, kestävän sateen verhoomana.)
(Puuseppä Engstrand seisoo yläällä puutarhaoven luona. Hänen vasen jalkansa on vähä väärä; saappaan-anturan alla on puulista. Regina, tyhjä kukkaruisku kädessä, estelee häntä tulemasta likemmäksi.)
REGINA (matalalla äänellä). Mitä tahdot? Pysy siinä, missä seisot.
Tippuuhan sinusta.
ENGSTRAND. Se on Jumalan sadetta, se, laps' kulta.
REGINA. Pirun sadetta se on.
ENGSTRAND. Kiesus, mitä puhut, Regina. (Nilkuttaa pari askelta peremmälle.) Mutta sitähän tahdoin sanoa —
REGINA. Elä kolista niin jalallasi, ihminen! Nuori herra makaa ja nukkuu yläkerrassa.
ENGSTRAND. Makaa ja nukkuu nyt? Keskellä päivää?