PASTORI MANDERS. Sillä miehellä on niin paljon asioita päässä, — niin monenlaisia kiusauksia, Jumalan kiitos, hän kokee nyt viettää nuhteetointa elänää, kuulen ma.
ROUVA ALVING. Vai niin? Kuka niin sanoo?
PASTORI MANDERS. Sen on hän itse vakuuttanut minulle. Ja ketterä työmies hän myös on.
ROUVA ALVING. Kyllä, sen aikaa kuin on selvä —
PASTORI MANDERS. Niin, tuo surullinen heikkous! Mutta hän on monesti pakotettu siihen kehnon jalkansa tähden, hän sanoo. Hänen viimeksi kaupungissa ollessaan tulin oikein liikutetuksi hänen takiansa. Hän tuli luokseni ja kiitti minua niin sydämmellisesti, siitä että olin hankkinut hänelle työtä täällä, niin että hän voi saada olla yhdessä Reginan kanssa.
ROUVA ALVING. Reginasta hän ei paljoa välitä.
PASTORI MANDERS. Välittää kyllä, hän puhuu tytön kanssa joka päivä, niin hän itse jutteli minulle.
ROUVA ALVING. Niin, niin, voi olla.
PASTORI MANDERS. Hän tuntee kyllä kaipaavansa jotakin, joka voi häntä pidättää kiusauksen lähetessä. Sepä juuri on herttaista Jaakko Engstrandissa, se, että hän tulee niin peräti avutoinna luoksesi ja syyttää itseänsä ja tunnustaa heikkoutensa. Viimeksi ollessaan puheillani — —. Kuulkaa, rouva Alving, jos hänellä olisi sisällinen tarve saada Regina kotia luoksensa jälleen —
ROUVA ALVING (nousee nopeasti). Regina!